Matkakertomus: Alsacen viinimatka-blogi
Syntymäpäivälahja
Olen jo muutama vuosi sitten luvannut itselleni, että kun äitini täyttää 60 vuotta, ostamme meidän lasten kesken hänelle matkan ulkomaille. Pieni ajatuksen poikanen myös muhi ajatuksissani jo tuolloin ja päätin ottaa yhteyttä Matkatoimisto Ingvesiin jonka tiesin järjestävän vuosittain viinimatkoja Ranskaan. Viime vuoden marraskuussa viimein oli mahdollisuus ilmoittautua matkalle, joten varasin viinimatkan Ranskan Alsaceen kahdelle hengelle.
Tuolloin ei ollut vielä täysin tietoa kuka kaveriksi matkalle lähtee, mutta sen verran tiesin että kahdelle hengelle matka tulisi varata. Alunperin oli tarkoitus yllättää äitimme ja antaa lahja hänelle toukokuussa Äitienpäivänä, mutta hetkellisten suunnitelmamuutosten myötä lahja paljastui jo aiemmin ja jäi muutamaksi viikoksi roikkumaan ilmaan, koska äitimme ei ollut varma olisiko hänellä mahdollista lähteä asuntonsa korjausongelmien vuoksi. Matkatoimistosta kuitenkin otettiin minuun yhteyttä toukokuussa ja he kertoivat, että matka tulisi vahvistaa varausmaksulla jo muutamassa viikossa, koska matka oli tulossa täyteen. Joten otin tietoisen riskin ja maksoin kahdelta hengeltä varausmaksun. 🙂
Lopulta heinäkuun lopussa maksoin loput matkasta ja ilmoitin äidilleni, että matka tulee toteutumaan 🙂 Nyt jäämme vain odottelemaan tarkkaa matka-aikataulua matkalle. Matka toteutuu 1.-10.9.2010, eli ihan muutaman viikon päästä.
Matka-aikataulu saapui!
Niin vain tupsahti Ranskan matkamme aikataulu postiluukusta ja tässä alla se on nyt lyhkäsyydessään:
1.9.10 Lähtöpäivä / Laivalla Turusta Tukholmaan ja yö laivalla
2.9.10 Matka jatkuu Ruotsin ja Tanskan kautta Lyypekkiin Saksaan,
jossa olemme yön hotellissa
3.9.10 Matka jatkuu seuraavana päivänä Saksan läpi Ranskaan
suoraan Colmarin kaupunkiin, Alsacessa
4-6.9.10 Tutustumme Alsacen viinikyliin ja yövymme aina Colmarissa
7.9.10 Lähdemme aamusta Colmarista takaisin Saksan puolelle ja
pysähdymme Lyypekin suositussa isossa ” Citti-Marketissa”.
Illaksi ajamme Travemundiin ja nousemme laivaan.
8.9.10 Vietämme koko päivän ja yön laivalla matkalla Helsinkiin
9.9.10 Saavumme aamusta Helsinkiin josta sitten bussilla kotiin
Nyt vain jännitämme matkan alkua vielä reilun viikon ja suunnittelemme matkatavaroita. Matkan päältä laitan sitten lisää reissutarinaa, jotta rakkaat kotona voivat nauttia myös matkan teosta
Jännitystä ilmassa!!
No niin, nyt alkaa reissu olemaan ihan kohta jo oven takana! Tiistaina äitini tulee luokseni yöksi ja keskiviikkona sitten alkaa matka. Kaikenlaista olisi vielä tehtävä ennen reissua ja tuntuu uskomattomalta että matka tuli eteen näin nopeasti, juurihan sitä vasta suunnittelin viime syksynä 🙂
Tämä on ensimmäinen reissuni tällaisen ryhmämatkan mukana ja jännittää vähän mitä matka tuo tullessaan. Tämä siis lähinnä varmaan siksi, kun aina on tottunut itse suunnittelemaan menonsa ja kohteensa. Toisaalta kuitenkin luulen tämän matkan tuovan meille kummallekkin juuri oikeanlaista lepoa arjen rutiineista, koska voi vain astua bussiin sisään ja sen jälkeen kaikki on räätälöity sinulle valmiiksi..
Vaatteet ovat vielä vähän hakusessa, 10 päivän sääennuste on luvannut Colmarin alueelle niin aurinkoa kuin rankkasateitakin, joten mielenkiinnolla tulee varmaan heiteltyä myös vaatteita matkalaukkuun. Vielä pitää muistaa ostaa rakkolaastarit, tarkistaa passi ja hoitaa viimehetken pikkuasioita… Innolla jäämme odottelemaan matkan alkua, ehkä vähän vielä lähtötunnelmia lähtöä edeltävänä päivänä 🙂
Matka alkoi!
Kyytissä ollaan! Matkaan lähdimme Ingvesin bussilla ja meidän bussissa tulee olemaan yhteensä 42 matkustajaa. Mutta kerrotaampa aamusta 🙂
Äitini heräsi ensimmäisen kerran katsomaan kelloa 04.30 ja tuskin malttoi nukkua kuuteen saakka aamulla. Ja bussihan lähti tosiaan vasta klo. 14.30!! Aamu meni kuitenkin rattoisasti pakkaillessa ja eväitä tehdessä.. Tässä alla kuva pakkaamisen alkuvaiheesta ( vaikea varmaan arvata että laukku on nimen omaan minun ).
Tänään siis matkaamme kuuluu reitti 8 – tietä pitkin Turkuun ja yö laivalla.
2. Matkustuspäivä…
No niin viimein perillä Lübeckissä Saksassa, mutta tässä alla vähän päivän kulkuja….
Laiva oli tukholmassa 06.30 ruotsin aikaa ja täytyy myöntää, ettei yö ollut niitä parhaiten nukuttuja 🙂 Illalla Tax Free ostosten ja tanssipaviljonkin tarkastuksen jälkeen menimme hyttiin noin puolen yön maissa ja uskoin unen tulevan hyvin koska takana oli pitkä päivä. MUTTA kohta puoliin eli n. klo. 01.00 laiva pysähtyi Långnesissa ja moottorit herättivät totaalisesti unesta… Eikä siinä mitään, laiva lähti kohti Tukholmaan n. klo. 03.00 jolloin ihan sama juttu ja aamuherätykseenkää ei tosiaan ollut enää kovin pitkälti.
Aamulla siivooja tuli koputtelemaan ovelle ja lähdimme kampsuinemme odottamaan kahvilaan laivan rantautumista. Meitä oli kehotettu olla syömättä aamupalaa, koska bussi aamiainen olisi n. 1,5 tunnin päästä tukholmasta lähdettyä. Otimme kuitenkin jugurtit ja teet sekä croissantit ja niillä jaksoikin hyvin varsinaiseen ensimmäiseen bussi-aamiaiseen asti 🙂
Tukholman keskustasta ajoimme uuden kaupungin keskustan alittavan tunnelin läpi pois satamasta. Tunnelilla oli pituutta 4,3 km!
Ensimmäinen bussi-aamiainen nautittiin Nyköpingsbro:lla….Ja tässä vähän mitä aamupalaksi oli…. vielä siis hyvin suomalaiset eväät 🙂
Lounaalle pysähdyimme klo.11.00 Jönköping:ssä, pienessä rantatörmä kahvilassa. Perunat ja lihapullat maksoivat 86 kr. ( n. 8,60 eur ) ja annos oli valtava. Lounaalla jaksoi kyllä hyvin pitkään. Täältä tuli myös ostettua matkan ensimmäiset tuliaiset ( kyllä, tiedän, olemme vasta ruotsin puolella!!) 🙂 Lounaspaikasta matka jatkui Helsinborg:in satamaan, josta menimme lautalla yli Helsingör:iin 🙂 hehe… miksihän noin saman nimiset satamat?
Jönköping:in rantatiellä…
Lautalla Tanskan puolelle ja sieltä satamasta menimme bussilla pientä rantatietä pitkin jossa oli niin tajuttoman ihania vanhoja huviloita/taloja, että olisin heti halunnut muuttaa sinne… Siis aivan ihania taloja!!
Helsingör:ista jatkoimme matkaa Rodby:n satamaan ja sieltä menimme vielä kerran lautalla yli Saksan puolelle.. Kello alkoi olemaan jo aika paljon ja matkaa hotellille oli vielä n. 90 km. Lübeckiin ja Etap hotelliiin (Omena hotellin tapainen ) saavuttiin 21.00 saksan aikaa ( -1 tunti suomeen verrattuna ). Saimme huoneet ja kävimme pienellä kävelyllä, päälle pesulla… vähän tätä blogin päivitystä ja sitten nukkumaan… Huomenna lähtö Ranskaan on klo. 07.00 ja edessä on taas ihanat 750 km ajomatka bussissa!! 🙂
Tässä majapaikassa oli netti yhteys, mutta matkanjohtajat kertoivat, että Colmarin hotellissa ei välttämättä ole, joten saattaa olla etten pääse päivittämään matkakertomusta muutamaan päivään, mutta tarinaa tulee heti lisää kun saan yhteydet toimimaan 🙂 Eli matka on mennyt hyvin tähän asti, vaikka istumalihakset ovatkin aika puuduksissa 🙂
Matka Lübeckistä Colmariin
Kolmas matkapäivä ja edessä taas vaatimattomat 750km Ranskan puolelle Alsaceen ja siellä Colmarin kaupunkiin. Lähtö hotellilta oli klo.07.00 ja aamiainen tavan mukaan vasta muutaman tunnin päästä hotellilta lähdön jälkeen… Tämä on aika hullua, täytyy myöntää, onneksi meillä on ollut omia eväitä joukossa, koska muuten ainakin minä olisin muuttunut täydelliseksi hirviöksi joka tiuskii kaikille… Joten se ehkä yksi pieni miinus.
Niin ja hotellissa tosiaan oli nettiyhteys vaikka matkanjohtajat sanoivat että lähin löytyy vasta Colmarista ja turisti-infosta 🙂 Täytyy varmaan opastaa matkanjohtajia, vaikka eipä taida kenelläkään muulla olla edes tietokonetta joukossa 🙂 Matkalaisten keski-ikä on siis noin + 60 vuotta, muutama alle ja muutama päälle…
Lübeckissä oli aivan ihania kivitaloja, joista en saanut otettua kuvia koska kamera jäi hotellihuoneeseen, mutta paluu matkalla koitan räpsiä niistäkin muutaman kuvan kun pysähdymme sinne shoppailemaan..
Aamiainen tosiaan nautittiin vasta klo. 09.00 muistaakseni Essel nimisessä paikassa, ja normin mukaan vielä ainakin huoltoaseman pihalla. Luulin, että eilisen mukaan söisimme lounasta klo. 11-12, mutta äitini oli ollut tarkkakorvaisempi ja sanoi, että lounas olisi vasta klo. 14.30!!! Puuh, onneksi pysähdyimme pienelle tauolle vielä ennen Frankfurthin lounas paikkaa, koska toinen Bussi osasi kertoa sen olevan aika ruuhkainen.
Frankfurtiin ja lounas paikkaan pääsimme lopulta klo. 14.30 kovien ruuhkien vuoksi, mutta ruoka oli kaiken sen odottamisen arvoista. Ainut miinus paikalle oli se, että meitä oli kolme naista jotka söivät saman pääruoan ja kaikilta oli otettu eri hinta?!? Minä sain halvimmalla 🙂 Tässä alla kuva annoksesta; salaattia, Gulassi-keittoa, omena mehua ja sämpylät. Hinta 10,60 eur koko satsi!
Bussimatka oli kyllä aika puuduttava isoja moottoriteitä huristellessa, mutta näimme kuitenkin paljon, siis todella paljon tuulimyllyjä sekä kirkkoja…. ja niin, lampaita myös 🙂 Tässä vähän kuvaa bussista otettuna…
Rhein joen ylitimme klo. 18.30 ja samalla siis saavuimme Ranskan puolelle, rajapyykkinä toimi siis tämä kuuluisa Länsi-Euroopan halki virtaava joki.
Eli terveiset kotiin Ranskasta!
Colmar:iin saavuimme noin klo. 19.30, saimme ovikoodit huoneisiimme ja majoituimme siis taas Etap-hotellissa. Illalle oli vielä hieman ohjelmaa ja klo. 20.30 lähdimme Pentti Arvelan ( viini-expertti ) johdolla tutustumaan Colmarin vanhaan kaupunkiin. Tässä alla muutama kuva pikkukujista ja sen ihanista taloista iltahämärällä.
Innostuin tapani mukaan räpsimään kuvia niin tiuhaan, että jäimme hiukan muun porukan matkasta. Kävelimme hetken matkaa eteenpäin mutta huomasimme, että kadut alkavat olemaan turhan hiljaisia ja päätimme kääntyä takaisin päin ja käydä aukiolla jossa näimme aiemmin muutaman auki olevan katuravintolan. Tuolla aukiolla löytyi myös liuta aivan ihania pikku butiikkeja ja äitini ihastui yhteen tilkkutäkki-tyyliseen laukkuun ja mahdollisesti näemme jossain vaiheessa tällaisen myös hänen kättensä työnä tuonnempana 🙂 Minä taasen löysin jotain jonka ostamiseen täytyy ehkä vielä kysyä lupa, mutta en usko, että voisin sitä tännekään jättää, katuisin sitä varmaan lopun ikääni 🙂
Noita kauppoja seuratessa löysimme viimein myös muun porukan ja he olivatkin jo kerenneet tilaamaan yhtä Alsacen tyypillistä rypälelajike-viiniä nimeltä Gewurztraminer ( siis rypälelaji ) ja se oli oikeasti TODELLA hyvää! Tässä alla kuva lasillisista ( 3 eur/lasi ).
Viinilasillisten jälkeen osa porukasta lähti vielä etsimään ruokapaikkaa, mutta me palailimme muutaman pariskunnan kanssa takaisin hotellille. Nyt seuraavan kolmen päivän aikana aamulähtö viinitiloille on aina klo. 08.45 ja aamiainen myös toivottavasti vähän aikaisemmin, mutta se nähdään huomenna 🙂 Ihana päätös pitkälle päivälle ja nyt on hyvä mennä hyvillä mielin nukkumaan, vaikka ikävä onkin vähän kotiin 🙂
Hyvää yötä Maailma, huomenna aurinko nousee taas! – Pelle Miljoona –
Eguisheim – Riguewihr – Colmar
Päivä starttasi klo. 08.45. ja kuten kuvasta näkyy niin tungos kahteen bussiin aamulla oli melkoinen ahtaalla kadulla… ahtaat kävelykadut on kyllä tämän kylän yksi ominaispiirre 🙂 Ja kuten matkanjohtaja eilen lupasi, aamiainen nautittiin jo n. 20 minuutin päästä majapaikasta lähdön jälkeen. Bussi kaarsi melkoiselle näköala pysähdyspaikalle ja tässä alla onkin muutama kuva aamupala paikastamme…
Ja räps, räps… en meinannut malttaa syödä aamupalaa ollenkaan, kun maisemat olivat niin kuvaukselliset.. Tällä pysähdyksellä pääsimme myös ensi kosketukseen viiniköynnösten kanssa!
Minä tutkimusmatkalla ja löytyihän niitä rypäleitä…. Myöhemmin saimme kuulla yhdeltä viinintuottajalta, että tänä vuonna sadonkorjuu menee syyskuun lopulle, koska kuivat ja aurinkoiset kelit tulivat vasta myöhään kesällä…
Aamupala paikalta suunnistimme kohti Eguisheim:iä ja kohti ensimmäistä viinitila käyntiä. Bussilla ei päässyt perille asti ja saimme kävellessä nauttia aivan ihanista taloista ja kukka loistosta!
Tämä alla oleva katu toi mieleeni Barcelonan reissultamme Espanjalaisen kylän Mont Jüic vuorelta, sillä erolla vain, että näissä taloissa oikeasti asui ihmisiä!
Tässä alla sitten saavuimme ensimmäisen viinitilan luokse Paul & Joseph Zinck. Itsellä on ollut viinitiloista kyllä ihan erilainen kuva 🙂 Tämä oli siis kuin mikä tahansa talo muiden joukossa, mutta heillä vain sattui olemaan oviensa takana viinikellari 🙂 Tämä tila edustaa uutta teknologiaa, hygieeniset metallitankit joilla voidaan hyvin tarkasti säädellä viinien luonnetta sekä kohta jo kaikkiin viinipulloihin tulevat kierrekorkit… Ja teille jotka ette vielä usko kierrekorkkeihin viinipulloissa, niin nyt kannattaa 🙂 Kierrekorkit on tehty erityisellä menetelmällä, jossa korkin sisäpuolella pohjassa on pehmoinen tyyny joka edes auttaa viinin “hengitystä” ja on ominaisuudeltaan yhtä laadukas kuin vanha puukorkkikin. Erona on vain se, että puukorkki saattaa tuoda viiniin oman lisämakunsa sekä parhaimmassa tapauksessa pilata koko viinin. Kierrekorkilla viinintuottajat pystyvät takaamaan maahantuojille ja loppukäyttäjille aina yhtä hyvälaatuisen tuloksen, ilman pelkoa että puukorkki olisikin viallinen ja pilaisi viinin.
Sisällä meille esiteltiin uutta teknologiaa ja kerrottiin viininvalmistuksen menetelmistä. Parasta oli kuitenkin päästä maistelemaan viittä eri viiniä jotka he ovat itse valmistaneet. Ja olihan siellä yksi viini ylimuiden, joka tulee nyt myös sitten viinilaatikossa kotiin mukana 🙂 Kaikenlaista tietoa sai kyllä viinistä ja oli mielenkiintoista kuunnella esittelijän tarinoita. Miten ihmeessä sitä ei ole hoksannut nuorempana ravintolakoulusta lähteä tänne Ranskan viinitiloille harjoittelemaan!! Hitsi mikä kokemus olisi varmaan ollut!
Tässä alla vielä muutama ihana kuva pienen Eguisheim kylän taloista, sekä yksi kuva myös kylän keskellä olevan kappelin sisältä. Niin ja täältä jäi taas myös kasa tuliaisia matkaan 🙂
Tässä lähikuva kukkaloistosta 🙂 Ja niitä kukkia oli siis ihan joka paikassa!
Eguisheim:istä lähdimme klo. 13.00 aikoihin ja pysähdyimme paikalliseen “city-markettiin”… josta löysin aivan ihanan laukun marketin viereisestä design liikkeestä. Se toi jotenkin mieleeni omat räiskintä maalaukseni ja värit sopivat täydellisesti yhteen. Mutta tätä en ostanut koska laukku maksoi vaivaiset 90 euroa 🙂 Mutta hieno se oli! Tästä kaupan pihasta otin myös matkaani isosta puusta semmoisen piikkisen pallukan… katsotaan joskos jaksaisin kokeilla kasvattaa siitä jotain kotona 🙂
Kaupalta lähdimme kahden maissa seuraavaan kylään, jossa oli myös kuuluisa “Joulukauppa”. Pienen kylän nimi oli Riguewihr ja talot olivat pitkälti saman tyylisiä kuin edellisessäkin kylässä. Tässä alla muutama kuva..
Pikalounalla kävimme pienellä kujalla ja tein varmaan ensimmäisen kunnianloukkauksen ranskalaisia kohtaa 🙂 Minusta tuo alla oleva ruoka näytti ihan täysin pitsalle, mutta he ilmoittivat hyvin selvästi, että kyseessä ei kuule tosiaankaan ole pitsa vaan “Tarte Flambee” …. No pitsalle se kyllä maistui ja näytti! Ja oli muuten sitten sen verran rasvaista, ettei koko loppupäivänä tarvinnutkaan syödä enää mitään!
Tässä alla kuva tuolta aivan siis todellisen ihanasta joulukaupasta. Sieltä olisi kirjaimellisesti halunnut ostaa ihan kaiken!! Ja siis siellä ei olisi saanut kuvata, mutta koska olen aina ollut vähän uhmakas, niin räpäsisin kuvan ilman salamaa yhdestä huoneesta jossa oli keskellä huonetta mega-iso vaaleanpunais-sävytteinen joulukuusi… Ja kyllä jotain tarttui mukaan tästäkin butiikista 🙂
Klo. 16.00 lähdimme takaisin Colmariin, mutta tässä alla oli vielä yksi kuva ikivanhasta “bussista” kaikkien jumbo-bussien välissä parkkipaikalla.. Se oli kyllä aika makeen näköinen, harmi etten saanut siitä parempaa kuvaa… Loppu ilta oli vapaata käyskentelyä Colmarissa ja päätimme ottaa pienen kävelykierroksen omin päin keskustassa… Löysimme aivan ihanan “pikku-Venetsian”, mutta olin unohtanut kameran hotellille ja näin ollen kuvienotto jäi toiseen kertaan… Aika lentää ihan siivillä ja kaksi päivää on enää jäljellä täällä Colmarissa. Huomenna menemmekin sitten tutustumaan viinitilaan, joka kuulemma edustaa sitä ” vanhaa tekniikkaa” ja on mielenkiintoista nähdä millainen tuo paikka on… siellä on kuulemma myös hirmuhalpoja viinejä, joita ei kuulemma tuoteta suomeen, joten katsotaan josko sieltä tulisi taas viinilaatikko mukaan 🙂
Eguisheim – Haut-Koenigsbourg- Colmar
Toinen päivä Colmarissa alkoi siis taas klo. 08.45 ja suhautimme bussilla aamupalalle vähän lähemmäs vuoristoa. Maisemat ovat kyllä kieltämättä hulppeat ja kuten olettaa saattaa aika kului valokuvia räpsiessä ja pikaisesti aamupalaa popsiessa ( pikainen siis johtuu räpsimishalusta )… 🙂 Uskaltauduimme myös vähän maistelemaan rypäleitä viiniköynnöksistä, kenen lie viinimehuja siinä kasvoikaan ja totesimme, että rypäleet ovat huomattavasti kirpeämpiä kuin ne joita olemme tottuneet syömään kotona. Tässä alla vähän kuvia tuolta ihanalta taukopaikalta.
Aamupala-paikalta suuntasimme tuttuun pikkukylään Eguisheimiin, mutta tällä kertaa toiselle viinurille nimeltä Bruno Hertz. Perheyritys, joka on siirtynyt aina seuraavalle sukupolvelle ja kuvat eri vuosikymmeniltä heidän yläkerran huoneessaan olivat aivan ihania. Täällä saimme maistaa myös viittä eri viintä ja oli oikeastaan hyvä, että samoja viininvalmistumisen saloja ei käyty uudelleen vaan ote oli huomattavasti rennompaa kysymysten sinkoillessa esille ja naurunpyrähdysten kajahtaessa aika-ajoin ilmoille. Täällä viiniä tuotettiin vielä perinteiseen tapaan ja viinikellarista löytyikin yksi parinsadan vuoden vanha tynnyri joka oli vieläkin käytössä… aika hurjaa!
Tässä alla itse viinitilan omistaja Bruno Hertz…
Brunon luota lähdimme (ostettujen viinilaatikoiden ja torilta ostettujen tuliaisten kanssa) vanhan linnan raunioille Haut-Koenigsbourg vuorelle ja saimme vajaan tunnin vapaata käyskentelyaikaa alueelle. Takaisin tullessa tarkoituksemme oli pysähtyä Ribeauvillen kylässä ruokailemaan, mutta kylässä sattui olemaan meneillään jonkinasteiset festivaalit jakoska se oli ihan tukossa ihmisistä ja ryhmämme alkoi olemaan jo melko nälkäinen (n. klo 14.30 ), päätimme ajaa suoraan takaisin Colmariin. Itseä vähän harmitti koska tällaiset juhlahuminat ovat kuin huumausainetta tällaiselle maailman matkaajalle, mutta ymmärsin täysin miksi visiitti jätettiin väliin, emme olisi koskaan saaneet ruokaa ajoissa tuosta kylästä.
Colmariin tultua heitimme turhat tavarat hotellille ja lähdimme metsästämään ruokapaikkaa. Olimme nähneet edellisenä iltana osan ryhmästä ruokailevan yhdessä kivassa ulkoilmaravintolassa ja päätimme suunnata sinne, siinä toivossa, että ruokaa vielä saisi… ( vähän sama tyyli kuin espanjassa siesta-aika ). Matkalla törmäsimme yhteen käsityöliikkeeseen, joka oli jo valitettavasti kiinni, mutta bongasin heidän näyteikkunastaan aivan ihanan, pienen pitsisen päivävarjon… tässä kuva alla!
Muutaman turistiloukun jälkeen pääsimme tuolle ravintolalle ja ummikkona istuimme pöytään. Äiti kerkesi huolestua jo tuhannen kertaa josko tarjoilija ei tulisikaan pöytään tuomaan menuja, mutta vakuuttelin, että näin on tapana ja niinhän ne sitten viimein myös tuotiin meidänkin pöytään…
Otimme listalta lohta ja hapankaalia… ( nii´in, tiedän, hapankaali ei välttämättä ole hyvä valinta tällaisilla sosiaalisilla matkoilla ), ja ruoan kanssa kyytipojaksi lasit Riesling valkoviiniä. Halusin ehdottomasti vielä jälkiruoat meille ja äitikin pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan cremé brúlee:tä… Jami! Ja koko ateria kustansi n. 27 eur/hlö. Tämä ihana ruokapaikka löytyi De l´ancienne Douane aukiolta. ( vinkkinä )
Ruokailun jälkeen tarkoitus oli suunnata tuonne eilen iltana eksymällemme alueelle, myös kutsuttu pikku-venetsiaksi, ja ottaa muutama kuva. Eilen kun se kamera jäi kotiin. Matkalla sinne piipahdimme aivan ihanaa pieneen antiikki-kauppaan ja tässä sieltä sisältä yksi kuva… Jos jotain niin tätä kylää täytyy suositella anoppikokelaalle joka on hulluna vanhoihin tavaroihin 🙂
Tässä muutama kuva tuosta ” Pikku-Venetsiasta”. Kanavien rannoilla oli ihania pikku ravintoloita, jotka ei tietenkään kaikki olleet vielä auki… kellohan oli vasta n. 17.00, mutta illan myötä nyo kaikki pienet ulokkeet täyttyvät ravintoloista ja ihmisistä ja valoista jotka luovat romanttista tunnelmaa kaduille… ( huokaus, aivan ihana paikka ilallla )
Täältä kaarsimme muutaman turistikaupan kautta takaisin vanhan kaupunginosan aukiolle ja törmäsimme muutamaan tuttuun matkalaiseen ja lyöttäydyimme heidän seuraansa vielä yhdelle lasilliselle viiniä. Loppuilta vierähtikin sitten keskustellen viinilasien ääressä kaikesta mahdollisesta bambulangasta paikallispolitiikkaan. Majapaikkaan lähdimme tallustamaan n. 20.00.
Huomenna edessä onkin sitten jo viimeinen päivä täällä Colmarissa, mutta se tulee olemaan sitäkin tuhdimpi paketti.. aamulla viinitilalle tutustumaan, takaisin kaupungille muutamaksi tunniksi ja illalla paluu tuolle samaiselle viinitilalle jossa meille tarjotaan 4-ruokalajin juhlaillallinen, kaikki ruokalajit tarjoiltuna niille sopivien viinien kanssa. Tämä illallinen kustantaa 30 eur/hlö, mutta uskon että siitä tulee ikimuistoinen ilta! Tiistaina lähdemmekin sitten paluumatkalle jo ihanasti klo. 06.00 aamulla, joten loput tarinasta kirjoitan varmaan vasta kotosuomessa.. kun yhteydet taas toimivat 🙂
Nyt nukkumaan, koska huomenna on vielä yksi ihana päivä jäljellä tätä viinikylien loistoa! Hyvää yötä ja iso halaus kaikille rakkaille kotosuomessa!
Pfaffenheim – Colmar – Pfaffenheim
Kotona jo ollaan ja takana on kolme hyvin pitkään nukuttua yötä omassa sängyssä (ensimmäisenä yönä nukuin 13 tuntia ) 🙂 Tarina jäi tosiaankin hieman kesken viimeisten päivien osalta, koska yhteydet ja aika olivat melko rajalliset. Mutta tässä nyt vielä lopputarina matkan viimeisiltä päiviltä!
Edessä oli kolmas aamu Colmarissa ja viimeinen viinitilalla käynti. Itse huomasin itsessäni tiettyä haikeutta tätä viimeistä päivää kohtaan ja mielessäni ihmettelin miten aika oli pyyhältänyt eteenpäin niin harppoen. Tuo haikeus helpotti kuitenkin nopeasti kerääntyessämme hotellin edustalle klo. 09.00 aamulla bussikyytiä varten. Ympärillä näkyi ainoastaan iloisia kasvoja ja ilmoilla leijui leppoiset hyvän aamun toivotukset. Tänä aamuna olimme menossa Pfaffenheimin kylään ja Louis Walterin tilalle, jonka johto oli jo toki hänen poikansa käsissä.
Kaarsimme aamupalalle suoraan heidän tilansa eteen 🙂 Ja näkymät olivat taasen kerran melko hulppeat. Tila vaikutti jo heti ensikättelyssä hyvin hoidetulta ja menestyvältä. Tiloihin tutustuessa tämä vaikutelma ei kertaakaan karissut, vaan vierailijan oli helppo huomata että taloon ja tilanhoitoon oltiin satsattu paljon. Täällä tulisimme siis myös viettämään tuon tämän iltaisen illallisen viinitarjoiluineen.
Viimein pääsimme lähikosketukseen myös tuollaisen viiniköynnös-leikkuukoneen kanssa (kuva alla ). Saimme myös konkreettisen näytön siitä miten kone toimii. Tämä kone siis leikkasi turhat oksien versot pensaan sivuilta ja päältä. Tällä varmistetaan, että rypäleet saavat tarpeeksi aurinkoa kasvukauden aikana. Ja ette usko miten suoria ja samankokoisia nuo sadat tuhannet viiniköynnösrivit olivat pitkin teiden varsia ja vuorenrinteitä!!
Aloitimme viinitila kierroksen perinteisesti tutustumalla tuotannon eri vaiheisiin. Myös heillä oli käytössään nykytekniikan mukaisia metallitankkeja, mutta osa käymisestä hoidettiin kuitenkin perinteen mukaan myös vanhoissa tammitynnyreissä (kuva alla). Tällä tilalla oli myös oma pullotuskone, joka pullotti 1700 viinipulloa tunnissa 🙂 Aika tehokas, jos saan sanoa! Viinikellari oli kolmannessa kerroksessa maan alla ja noin 6 metrin syvyydessä. Näin tilassa pysyi hyvä ja tasainen viileä ilma koko ajan (10-12 astetta ). Tämä nykyinen omistaja ( olikos hänen nimensä Steffan? ) kertoi miten he olivat nimenneet joitain viinejä myös omien syntyneiden tyttäriensä mukaan. Aika hurjaa, miltä tuntuisikaan omistaa oma nimikko viininsä? 🙂
Tässä alla vielä kuva viinitynnyristä, jossa viinin käymisvaihe on luonut tynnyriin valtavan paineen jonka johdosta tuo tynnyrin etukansi pyöristyy paineen takia sisäänpäin. Hyvin tavallista on myös, että tynnyrin pinnalle nousee viiniä joka näyttää siltä kuin tynnyri hieman hikoilisi 🙂 Kuva ei täysin näytä kunnolla tuota sisäänpyöristymisen kulmaa, mutta silminnähden ero suoraan pintaan oli valtava…
Viinikellarista ylöspäin tullessa tulimme vihdoin valoisampaan rappusosioon ja näkymä oli todella vaikuttava, kiemurtelevien askelmien keskellä loisti tämä kuvassa näkyvä käsin taottu valtava kynttelikkö. Tämän kynttelikön kuin myös kaiteet oli talon vanha omistaja, itse Louis Walter takonut omilla käsillään. Miä vielä olisikaan edessä!
Viinitlan isännät olivat tosissaan nähneet vaivaa laittaessaan viininmaistelu pöydän meille valmiiksi. Ja kun toisilla tiloilla olimme maistelleet viittä eri viiniä niin täällä meille tarjottiiin maisteltavaksi 11 eri viiniä!! Jokaisen uuden viinin jälkeen kuului aina iloinen ” Plop” ja näin oli uusi viinipullo taas avattu. Taisi ensimmäistä kertaa ihan oikeasti alkaa posket punoittamaan kaikesta tuosta viinistä 🙂
Tässä alla kuva osasta niistä viineistä joita maistelimme. Walterin tilalta viinejä viedään ainoastaan Kiinaan ja Unkariin ( jos muistan oikein ) ja voi pojat, voin kertoa, että muutama laatikko tulisi lähtemään myös meidän ryhmän matkaan, sen verran hyvälaatuisia ja edullisia nuo viinit olivat 🙂 Ja mikä lahja tällainen viini on viedä kotiin, näitä viinejä kun ei saa suomesta!
Ihmettelimme kun matkanjohtaja koko ajan muistutti meitä ottamaan kameran mukaansa vessaaan mennessään ja olihan se neuvon arvoista. Tässä alla pieni kuva vessan sisältä, mutta en valitettavasti saanut vangittua tähän kuvaan kaikkea sitä tunnelmaa joka tuosta tilasta huokui sinne astuessaan.
Tässä alla vielä kuva tuosta enosta ja ihanasta ruususta jonka hän vielä nappasi viiniköynnösten juurelta minulle 🙂 Olipa kiva viinitila käynti ja illalla tosiaan palaisimme tuolle samalle viinitilalle vielä juhlaillalliselle… Noista ruusupuskista vielä sen verran, että niillä on ihan todellinen tarkoituskin noissa viiniköynnösrivien päissä. Ruusut kun ovat herkempiä saamaan tauteja, niin jos ruusut alkavat oirimaan, niin viinitilalliset osaavat ajoissa myrkyttää myös viiniköynnökset ennen kuin tauti tarttuu viiniköynnöksiin.
Viinitilalta lähdimme takaisn Colmariin n. klo. 13.00 ja takaisin tulisimme n. klo. 17.00. illalliselle. Tämä väliaika oli varattu viimehetken shoppailuun ja löytyihän niitä ostettavia, “jouduin” ostamaan myös uuden laukun jotta saisin vietyä kaikki tuliaiset kotiin 🙂 Viimeisessä kaupassa meinasin myös hukata lompakkoni, koska se oli keikahtanut paitapinon taakse. Mutta viimeinen silmäys paitapinoon tuhannennen kerran jälkeen paljasti pienen kulman lompakostani pinon takaa ja näin pääsin tilanteesta pelkällä säikähdyksellä 🙂
Tähän alle keräsin kuvia annoksista ja tuo koko illallinen viineineen kustansi vain ja ainoastaan 30 eur/hlö. Tässä alla pääruoka, paikallinen lihapata nimeltään Baeckeoffe. Siinä on padassa kypsytettynä muutamaa eri lihaa, perunaa ja kasviksia. Hyvin maukasta ja liha oli todella mureaa. Viinejä en täkin valitettavasti muista mitä tarjottiin minkäkin ruoan kanssa, koska viinejä kaadettiin niin tiuhaan tahtiin ettei pysynye enää perillä mikä oli mitäkin 🙂
Seuraavaksi meille tarjottiin juustolautanen, jossa oli brie-juustoa ja jotain tuhkaraita-juustoa. Brie hyvää, tuhkaraita-juusto omaan makuun liian vahvaa 🙂 Äitini taas tykästyi siihen täysin 🙂
Ennen jäkiruokia matkanjohtajamme Anton innostui esittelemaan kuohuviinipullon avauksen saloja ja siis nimenomaan miten se avataan perinteisesti miekalla 🙂 Ja avaus onnistui ensi yrittämällä. Tilaisuuden koittaa samaa sai myös yksi matkalainen ja hänkin onnistu ensi yrittämällä. Tuo miekalla avaamisen salaisuus jääköön seuraaviin viinimatkoihin, eihän sitä nyt kaikkea viitsi valmiiksi kertoa 🙂
Tässä alla vielä jälkiruoat, joiden lomassa raikasi myös riemukas laulu… Liekö olisi ollut viineillä jo jotain vaikutusta kuvien vinouteen 🙂
Lopuksi kiitimme itse ruoanvalmistajia ja illallisen loihtijoita. En tiedä olisiko Ranskan puolella olo voinut päättyä onnistuneemmin. Klo. 20.00 aikoihin viimein lähdimme bussille päin, pienen tihkusateen saattelemina. Miten hyvä tuuri meillä olikaan ollut ilmojen suhteen koko matkan ajan! Bussi käänsi nokkansa kohti Colmaria ja itse vietimme tuon loppuillan pakkaillen laukkuja kotiinpaluuta varten, huomenna kun lähtö hotellilta olisi jo klo.06.00!
Noin vain vierähti kolme ihanaa päivää Alsacessa ja sen pienissä kylissä. Haikein mielin peittelimme itsemme uneen ja jäimme odottelemaan edessä olevia viimeisiä matkapäiviä takaisin kotiin.
Kotimatka suomeen alkoi
Paluu matka kotosuomeen siis alkoi tiistai aamuna klo. 06.00 tai jos tarkkoja ollaan niin 05.45, koska ryhmämme kun melko kuuluinen oli täsmällisyydestä niin tälläkin kertaa kaikki olivat ajoissa bussilla. Aikainen aamu ei paljoa haitannut kun reipas huuto ” Booonjour! ” raikasi ilmoille bussin etuosasta ja bussin verran matkalaisia kun oli iloisesti vastannut samat takaisin, lähdimme Colmarista sateen saattelemana eteenpäin.
Tässä alla kuva Etap-hotellin huoneesta jossa vietimme yöt niin Colmarissa kuin Lübeckissäkin. Äitini nukkui alavuoteessa ja minä kömmin joka yö yläsänkyyn. Liekö siivoja luullut, että meitä on kolme nukkujaa huoneessa, koska ensimmäisen yön jälkeen meille oli tuotu kolmet pyyhkeet 🙂
Tarkoitus oli syödä bussi-aamiainen taas n. parin tunnin päästä lähdöstä, mutta tällä kertaa vettä vaan satoi ja satoi ja satoi… lopulta matkanjohtajamme teki onnistuneen päätöksen ja pysähdyimme huolto-asemalle haukkaamaan aamupalaa, bussi-aamiainen siirrettiin myöhempään ajankohtaan. “Peräpää” oli myös kuullut moottoritiellä ajaessamme rusahduksen linja-auton takapyörän kohdalla ja nähneet kun viereisen auton sivupeili oli lentänyt taivaan tuuliin. Linja-autoon tuli onneksi vain pieni naarmu! Ajatella mitä tuollainen pieni holtittomuus olisi voinut saadakkaan aikaan hyvin vilkkaasti liikennnöidyllä moottoritiellä.
Frankfurtissa veimme Pentti Arvelan ( viini-guru ) sekä yhden pariskunnan lentokentälle (olivat tällä matkalla jo viidettä kertaa). Lento kotiin ei olisi varmaan ollut yhtään paha vaihtoehto, mutta tällä kertaa jatkoimme bussin kyydissä eteenpäin. Lentokentän jälkeen pysähdyimme lounaalle ja spaghetti-annos ja vesi maksoi 12,60 eur. Se miksi olen laittanut mukaan ruokien hintoja, johtuu lähinnä siitä, että itse tuumailimme ennen matkaan lähtöä että miten paljon ruokiin menisi rahaa ja täytyy myöntää, että hyvin edullisesti on saanut syötyä. Toivottavasti tästä tiedosta on apua sitten niille jotka mahdollisesti lähtevät reissulle ensi vuonna 🙂
Lübeckin Citti-markettiin saavuimme n. klo. 17.00 ja jostain syystä unohdin ottaa kuvan tuosta kaupasta. Se vastasi kuitenkin aikalailla meidän suomenmaassa olevia isoja kauppakeskuksia pikkubutiikkieneen lisänä muutama isompi kauppa. Tähän shoppailuun meillä oli varattu aikaa noin kolmisen tuntia. Shoppailun jälkeen bussilla odotti tuo kuuluisa bussi-aamiainen ja antaumuksella söimme viimeiset bussi-eväät 🙂
Shoppailun jälkeen ajoimme vielä Lübeckin keskustan kupeeseen ja halukkaat saivat lähteä kaupunkikierrokselle keskustaan. Itse kävimme vain hetken matkassa ottamassa tunnelmakuvan rannassa lepäävistä ravintola-laivoista ja palasimme tuotapikaa takaisin bussille.
Noin kymmenen aikoihin illalla saavuimme Travemündin satamaan ja pääsimme jaloittelemaan sataman Tax Free kauppaan. Tarkoitus oli päästä laivalle jo yhdentoista maissa mutta aika vain venyi ja venyi ja venyi… ja ohi ajoin vain hitaasti rekkoja toistensa perään. Matkanjohtajalla oli onneksi taas ässä hihassaan ja ” Lady of the House” sarja DVD:ltä pyörimään ( en muista sarjan suomenkileistä nimeä ). Lopulta klo. 01.30 pääsimme laivaan ja tallustimme puoliunisina iltapallle ja klo. 02.30 olimme jo peittojen välissä matkalla untenmaille. Voi että kun ramasi!! Hytti oli kuitenkin iso ja tilava ja oli aivan ihanaa nukkua lattiantasossa!! 🙂
Seuraava päivä kuluikin laivalla oleskellessa ja hyvin syödessä. Olimme ostaneet täysihoitopaketit ja siihen kuului tulo iltana iltapala, 2 aamiaista ja lounas sekä illallinen. Päivällä päätimme käydä vähän “levähtämässä” hytissä ja tuo levähdyshetki venähtikin 2 tunnin uneksi 🙂 Mutta itseä se ei haitannut, laivalla kun ei ollut hirmuisen paljoa tekemistä ja äitini pettymykseksi laivalla ei ollutkaan päivätansseja joita hän oli odottanut. Mutta aika kului hyvin matkalaisten kanssa rupatellessa ja ajatuksia vaihdellessa.
Torstai aamuna olimme sitten Vuosaaren satamassa klo. 08.30 ja tiemme äidin kanssa erosivat, hän hyppäsi 2. bussin kyytiin joka jättäisi hänet Seinäjoelle ja minä jatkoin matkaa 1. bussissa Vaasaan asti. Jonkin verran matka oli kyllä verottanut energiaa koska suurimman osan matkasta nuokuin unen rajamailla 🙂 Vaasaan tulimme perille noin neljän aikoihin iltapäivällä ja harmittaa kun en kerennyt kaikille toivottaa hyviä syksyn jatkoja, kiire kun oli kova jo muutaman tunnin päästä lähtevään Jyväskylän junaan. Laukkuruuman ympärillä oli sellainen suhina ja melske, että päätin lähettää ihanat syksyn terveiset nyt sitten näin internetin kautta ja kiitos kaikille ihanille ihmisille matkaseurasta ja tunnelman luonnista bussiin! 🙂 Laitan vielä yhden postauksen ajatuksistani matkasta ja vinkkejä matkalaisille jotka ovat suunnitelelet samanlaiselle matkalla lähtöä. Erikseen ei varmaan tarvitse edes sanoa, että suosittelen matkaa kaikille ja kaiken ikäisille, matkasta on ehdottomasti jäänyt lämpimiä muistoja 🙂
Ajatuksia Matkasta
Minulla oli kieltämättä omat ennakkoajatukseni tällaisesta matkasta, jossa kuljetaan yhtenä ryhmänä paikasta toiseen, mutta täytyy myöntää että olen positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin huolenaiheenani oli matkalaisten keskimääräinen ikä, joka lähtöpäivänä bussille tullessa vahvistui, suurin osa matkalaisista oli niin sanotusti ” ikääntyneitä “. Huoleni oli kuitenkin aivan turhaa, koska nämä “ikääntyneet” osottautuivat täysin “iki-nuoriksi” ja näin jälkikäteen ajateltuna, en olisi halunnut olla minkään toisen ryhmän kanssa matkassa 🙂
Matkatoimisto Ingvesiä täytyy kiittää hyvästä bussista ja eri toten hyvistä busssin penkeistä! Kiitokset voi myös antaa hyvästä matkakokonaisuudesta, vaikka matkustuspäivät olivatkin melko pitkiä. Siisteys näkyi niin bussissa, majapaikoissa ja viinitiloilla joissa vierailimme ja vaikka monesti sitä tulee nähneeksi vain ne asiat mitkä eivät toimi, niin minusta ainakin oli ihanaa nauttia siisteydestä koko matkan ajan.
Omatoimimatkoilla matkatunnelma monesti koostuu, omista onnistuneista valinnoista sekä satunnaisista ulkoisista tekijöistä kuten sää, asioiden saatavuudet tai aukioloajat, matkakohteen olemuksesta ynm. Tällaisen ryhmämatkan mukana ollessa tunnelma koostuu, kyllä, myös osittain ulkoisista tekijöistä, mutta eritoten muista ihmisistä joiden kanssa matkustaa sekä matkanjohtajasta joka ohjaa ja ohjeistaa matkalaisia matkan aikana. Omasta mielestäni tämän matkan onnistuminen koostui kolmesta merkittävästä osasta:
1/3 Itse matkasta ja matkakohteesta sekä aurinkoisista keleistä
1/3 Bussillisesta ihania ihmisiä ( täsmällisyys, huumori, tarinankertojat )
1/3 Matkanjohtajan persoonallisuudesta kuin myös tietenkin turvallisuuden tunteesta koko matkan ajan
Colmar, missä majoituimme, oli aivan ihana pikkukauppoineen sekä katuravintoloineen. Tässä pienessä kylässä sai lompakon pohjan helposti ammottamaan tyhjyyttään 🙂 Yksi huomio kaupoista oli se, että tässä kylässä osa kaupoista vietti ns. siestaa päivällä n. 12 – 14 välillä ja osa kaupoista ei ollut auki kaikkina päivinä jolloin pääsimme ostoksille kylään.
Eguisheim:in kylä oli myös aivan ihana vanhoine taloineen ja pikkuriikkisine katuineen. Täällä myös sai tehtyä hyviä ostoksia, niin tavarapuolella kuin ruokapuolellakin!
Riguewihr:in kylä jatkoi samaa vanhan kylän mallia, mutta täällä emme kerenneet kovin kauan shoppailla, koska suurin osa ajasta meni ruokaillessa. Kerkesimme kuitenkin tutustumaan kylän erikoisuuteen “Joulukauppaan”. Pitkin matkaa näimme kaikenlaisia erikoisuuksia ja pääsimme kokeilemaan uusia asioita, joita voisin kuvailla matkan aikaisiksi elämyskokemuksiksi. Niitä en tässä erikseen erittele, koska jotain arvoituksellisuutta täytyy jättää myös ensimmäistä kertaa tälle matkalle lähteville 🙂
Kuten jo aiemmin kirjoituksissani tästä matkasta olen kertonut, matkustuspäivät olivat pitkiä ja varsinkin bussi-aamiainen saattoi venähtää aamuisin 1,5 – 2 tuntia. Joten kannattaa varautua omilla pienillä eväillä varsinkin jos on tottunut aamuisin syömään muutakin aamupalaa kuin pelkän kahvikupposen ( tiedän että sellaisiakin ihmisiä on.. ). Itse ostimme aina jotain mukaan kun siihen tuli mahdollisuus, kotoa lähtiessä ostimme mukaan Wasa Sandwich näkkäripaloja, jotka olivat hyvin järkevä ostos mukaan. Ne säilyivätkin koko matkan ajan ja olivat kätevästi aina käsillä jos pieni nälkä pääsi yllättämään. Muuten matkan aikana pysähdyttiin monesti pausseille, nuo aamupalat vain vähän aamusta aina venähti 🙂
Viimeisenä, muttei tokikaan vähäisimpänä, haluaisin kiittää itseni ja äitini puolesta Matkatoimisto Ingvesiä hyvin kootusta matkasta, matkanjohtajaa hyvin vedetystä reissusta sekä kiittää turvallisesta ajosta myös kakkos-kuskia ja ennen kaikkea koimme äitini kanssa olevamme hyvin onnekkaita päästessämme juuri tämän bussin kyytiin koska saimme tutustua aivan ihaniin ihmisiin.
Lammin Tytöt kiittää, toivottavasti tapaamme vielä!
Matkanjohtajamme sanoja lainaten; ” Näillä tarinoilla ja näihin tunnelmiin päätän lähetykseni! ” Kiitos kaikille!
Blogin kirjoittanut Blogspotin käyttäjä Reeban, v. 2010.
Tekstit ja kuvat ovat kopioitu Ingvesin kotisivuille bloggaajan luvalla.
Tekstiä ja kuvia on muokattu suojaamaan matkustajien yksityisyyttä.
Matkatoimisto Ingves, 2014
